MIKSI TÄMÄ
SIKA ON TÄSSÄ?

Kaksikymmentä vuotta samoja kuvia

Ensimmäiset salakuvat suomalaisista sikaloista otettiin syksyllä 2006. Seuraavan vuoden aikana kuvaajat vierailivat 60 sikalassa, ja joulukuussa 2007 kuvat nousivat Ylen A-studion kautta kaikkien uutiskanavien kärkeen ja pysyivät siellä koko viikon. Maa- ja metsätalousministeri lupasi, että ongelmat korjataan.

Kaksi vuotta myöhemmin kuvamateriaalia julkaistiin lisää. Kuvat olivat entistä järkyttävämpiä: likaisia karsinoita, kannibalismia, mädäntyneitä raatoja, vammautuneita eläimiä.

Vuonna 2015 piilokamerat paljastivat, että sikoja lyötiin, potkittiin ja käsiteltiin sähköpiiskalla.

Kaikkien näiden paljastusten jälkeen vastaus on ollut samankaltainen: ongelmia yritetään kiertää, niitä väitetään yksittäistapauksiksi, asiat luvataan korjata, ja parin vuoden päästä samat ongelmat löytyvät uudestaan. 

Tämä on myös syy, miksi nämä kuvat on otettu nyt: dokumentaatiota on tehtävä uudelleen ja uudelleen, jotta yhteinen käsityksemme eläintuotannosta muodostuu totuudenmukaisemmaksi ja jotta ymmärrämme miksi eläinten oloista puhuminen on niin tärkeää.

Eläinten lastaus teurasautoon on kuvattu sikalan ulkopuolelle jätetyllä pienellä kameralla. Videoiden tallentamaa väkivaltaa voi olla vaikea katsoa. Potkiminen ja sähköpiiskaus kuitenkin ovat seurausta alistavasta yhteiskunnallisesta suhteesta ihmisen ja muiden eläinten välillä, ja meidän nimenomaan on kyettävä tarkastelemaan sitä uudelleen.

"Kun eläin on ymmärretty pelkäksi tuotantovälineeksi, sen huono kohtelu alkaa näyttäytyä tekijälleen loogiselta ja ymmärrettävältä. Sika ei toimi kuten ihminen haluaisi, joten sen ajatellaan käyttäytyvän huonosti. Tästä seuraa joko suuttumusta, tai halu ratkaista ongelma mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi potkaisemalla. En ajattele olevani ketään muuta parempi. Ymmärrän kyllä, mistä nämä asenteet nousevat ja että muutoksen on tapahduttava koko yhteiskunnan tasolla”, kuvaaja sanoo.

Yksi asia on yllättänyt kuvaajaa toistuvasti vuodesta toiseen: sikojen jatkuva keskinäinen tappelu ja väkivalta karsinoissa. "Se on masentavaa, koska se johtuu ahtaista oloista, joihin siat on pakotettu. He eivät voi toteuttaa käyttäytymistarpeitaan, eivät voi väistää toisiaan, heillä ei ole mitään tekemistä eikä riittävästi tilaa. Siat eivät ole ilkeitä, he vain ovat henkisesti mahdottomassa tilanteessa."

Sikalassa otetun valokuvan ulkopuolelle jää paljon – sikalan haju, äänimaailma, karsinoiden ja niissä olevien sikojen valtava määrä. “Voi ajatella miten vaikeaa on tallentaa kaunista maisemaa kännykkäkameralla. Yhtä mahdotonta on tallentaa kaikkea kärsimystä, vaikka olisi miten hyvä laitteisto käytössä”, sanoo kuvaaja. “Kaikkein pahin kärsimys ei edes ole näkyvää, vaan henkistä pahoinvointia.”

Rikosilmoitus

Yhdellä kuvatuista tiloista sikalan työntekijän ja teuraskuljetusta hoitaneen henkilön toiminta ylitti rikoksen rajan niin selvästi, että Vera on jättänyt asiasta tutkintapyynnön poliisille. Videolla näkyvä toistuva potkiminen ja tatuointivasaralla kasvoihin lyöminen sekä sähköpiiskan tarpeeton käyttö täyttävät eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön. Vera on pyytänyt poliisia harkitsemaan myös törkeän tekomuodon soveltamista sekä eläintenpitokieltoa.

Mitä tästä pitäisi seurata

Suomalaisten sikaloiden ongelmat eivät ratkea, vaikka yksittäiset tilanomistajat ja työntekijät saataisiin syytteeseen. Ne eivät ratkea myöskään sillä, että jokin yksittäinen käytäntö, kuten viime aikoina puhuttu kirurgisen kastraation kielto, palautetaan lakiin. Kysymys on siitä, miten laki ja yhteiskunta ylipäätään määrittelevät, mitä eläimille saa tehdä ja kenen ehdoilla. Eläimet eivät ole esineitä tai tuotantovälineitä.

Ihmisen ja muiden eläinten välinen suhde on yhteiskunnallinen valtasuhde. Sen purkamista käsittelemme tulevissa uutiskirjeissä, jotka voit tilata sivujemme kautta.

Juuri nyt tärkeintä on, että tieto suomalaisen sianlihan tuotanto-olosuhteista ei pääse unohtumaan. Voit auttaa meitä tuomaan tällaisia kuvia julkisuuteen osallistumalla pienkeräykseemme.